Aito vai väärennetty photocard: näin tunnistat virallisen kortin
Pocabase-tiimiltä · Julkaistu 8. syyskuuta 2026 · 6 min lukuaika
Photocard on pieni painettu kortti, joka on pakattu albumiversion sisään tai jonka jälleenmyyjä antaa lahjaksi. Jälleenmyyntimarkkinat ovat suuret, ja kopioita on liikkeellä: kotona tulostettuja kortteja, alkuperäisenä myytyjä skannauksia ja kokonaisia eriä kortista, jonka tiedetään olevan harvinainen. Siksi kysymys nousee esiin jokaisen ostoksen kohdalla. Yksi asia on sanottava heti alkuun: yleistä virallista hologrammia, sertifikaattia tai verkossa tarkistettavaa numeroa ei ole olemassa. Ainoa luotettava menetelmä on vertailu saman sarjan korttiin. Tämä opas luettelee järjestyksessä, mitä kannattaa katsoa, ja kertoo, mitä pocabasen tietokannasta voi tarkistaa ristiin ennen maksamista.
Mistä aito photocard tulee
Virallista photocardia ei koskaan valmisteta myytäväksi yksinään. Se päätyy sinulle kahta reittiä. Ensinnäkin se sisältyy albumiversioon, yleensä satunnaisesti arvottuna, joskus täytenä sarjana. Toiseksi se annetaan POB-etuna, eli ennakkotilauslahjana (preorder-lahja), jonka jälleenmyyjä on neuvotellut. Kummassakin tapauksessa kortti on peräisin tuotantoerästä, joka on sidottu suurempaan esineeseen, laatikkoon tai tilaukseen. Jokainen yksinään myytävä kortti on siis ensimmäisen ostajan alkuperäisestä erästä erottama.
Tämä alkuperä on ensimmäinen suodattimesi. Ennen kuin arvioit paperia, kysy, mistä versiosta tai mistä POB-edusta kortin pitäisi olla peräisin. Jos myyjä ei osaa sanoa, tai jos vastaus ei vastaa mitään tunnettua julkaisua, epäily on jo perusteltu. Pocabasessa jokaisen albumiversion sisältö on lueteltu: tuote, määrä, x/y-kaava, satunnainen arvonta ja POB-merkintä. Tietokanta kattaa 4 621 albumia ja 11 507 versiota; kortti, joka ei sovi yhteenkään niistä, vaatii selityksen.
Paperi, painatus ja reuna
Virallinen photocard painetaan paksulle, jäykälle kartongille, jossa on tasainen lakka tai laminointi. Kopio on lähes aina ohuempi ja taipuisampi, tai päinvastoin liian jäykkä, koska se on liimattu kahdesta kerroksesta. Aseta kortti reunalleen ja katso sitä sivulta: virallisessa kortissa paksuus on tasainen ja leikkaus siisti, eikä valkoista kuitua törrötä. Kotona tulostetussa kortissa näkyy usein kuituinen reuna, kellertävämpi valkoinen tai kaksi päällekkäin pinottua kerrosta.
Painatusta arvioidaan pienen tekstin perusteella. Virallisessa kortissa kääntöpuolen teksti pysyy terävänä suurennuslasin alla tai puhelimen kameran läpi katsottuna. Skannauksesta tehdyssä kopiossa alkuperäisen painatuksen rasteri näkyy säännöllisinä pisteinä, kirjaimet leviävät hieman ja tasaisissa väripinnoissa näkyy heikko moiré-kuvio. Kopioidusta holografisesta kortista katoaa syvyys: efektistä tulee litteä painettu kuva glitteristä, joka ei enää liiku, kun kallistat korttia.
- Paksuus: tasainen koko kortin alueella, sivulta katsottuna ei näy toista kerrosta.
- Leikkaus: siistit reunat, tasaiset kulmat, ei repeytynyttä valkoista kuitua.
- Pieni teksti: yhtenäinen ja luettava, ilman näkyviä rasteripisteitä.
- Holografinen efekti: sen täytyy liikkua, kun kallistat korttia.
Kortin kääntöpuoli
Kääntöpuolella on eniten tarkistettavaa tietoa: levy-yhtiön tai jakelijan logo, albumin nimi, lakisääteiset merkinnät ja joskus sarjakohtainen numero. Typografia on identtinen kaikissa saman erän korteissa: sama lihavuus, sama kirjainväli ja sama etäisyys reunasta. Kopiossa tekstilohko on usein siirtynyt millin tai kaksi, lihavuus on muuttunut tai kirjasintyyppi on vaihdettu lähes samannäköiseen. Tuo siirtymä on ilmeinen heti, kun vertailukortti on sen vieressä.
Numerointi ansaitsee huomiota, mutta ei enempää painoarvoa kuin sillä on. Jotkin sarjat numeroivat korttinsa, toiset eivät, joten puuttuva numero ei todista mitään. Ratkaisevaa on johdonmukaisuus sarjan muiden korttien kanssa. Numero muodossa, jota sarja ei koskaan käytä, on huono merkki. Myös kääntöpuolen tausta kertoo jotain: virallinen tasainen väri pysyy samana kulmasta kulmaan ilman sävyn vaihtelua ja ilman näkyvää rakeisuutta.
Värit, leikkaus ja vertailu
Kopion värit lähes aina vääristyvät. Ihonsävyt muuttuvat vaaleanpunaisiksi tai harmaiksi, mustat tukkeutuvat ja valkoiset saavat kylmän tai kellertävän sävyn. Virhe on näkymätön, kun korttia katsoo yksinään, ja ilmeinen heti, kun saman sarjan virallinen kortti on sen vieressä. Siksi suora vertailu on edelleen ainoa luotettava menetelmä: myyjän valokuva, olipa se kuinka terävä tahansa, ei kerro mitään kortin todellisista väreistä tai sen pinnasta.
Leikkaus tarkistetaan samalla tavalla. Saman sarjan korteilla on millilleen sama koko ja samat pyöristetyt kulmat. Giljotiinilla leikatussa kopiossa kulmat ovat kulmikkaampia, koko on hieman erilainen tai kuva on keskitetty väärin, jolloin valkoinen reunus ei ole yhtä leveä molemmilla puolilla. Kun pinoat kaksi korttia tasaisesti kuvapuolet vastakkain, ero näkyy heti ilman mittavälineitä. Tarkistus kestää muutaman sekunnin, eikä se vaadi muuta kuin toisen kortin samasta sarjasta.
- Vertaa saman sarjan viralliseen korttiin, älä toisen julkaisun korttiin.
- Katso päivänvalossa, älä koskaan lämpimässä sisävalaistuksessa.
- Pinoa kaksi korttia tarkistaaksesi koon ja reunukset.
- Kallista niitä yhdessä: lakan pitäisi reagoida samalla tavalla.
Mikä ei ole väärennös
Epävirallinen tai fanien tekemä kortti (unofficial, fanmade), joka myydään sellaisena, ei ole väärennös. Se on fanin luomus, joka on painettu pienenä eränä, usein sellaisella kuvituksella, jota levy-yhtiö ei ole koskaan tehnyt. Ongelma syntyy vasta, kun myyjä esittää sen virallisena tai livauttaa sen virallisen erän joukkoon. Rehellisessä myynti-ilmoituksessa otsikossa lukee unofficial ja hinta on sen mukainen. Näitä kortteja ei ole pocabasen tietokannassa, joka kirjaa vain viralliset sisällöt.
Toinen yleinen sekaannus koskee virallisia pieniä formaatteja. ID-kuvakortit, minikokoiset photocardit ja matkakortit kuuluvat virallisiin sarjoihin, ja ne ovat tavallista formaattia pienempiä. Tavallista photocardia pienempi kortti ei siis ole väärennös pelkästään sen takia. Tässäkin versiosivu kertoo, mitä laatikossa todella oli: tuotetyypin, määrän sekä sen, oliko arvonta satunnainen vai oliko sarja täydellinen. Luettelon lukeminen ratkaisee kysymyksen nopeammin kuin kortin arvioiminen pelkän koon perusteella.
Ristiintarkistus pocabasesta ja myynti-ilmoituksen lukeminen
Avaa ennen ostamista kyseisen version sivu. Se kertoo version nimen, formaatin, EAN-koodin, luettelonumeron ja sisältöluettelon: kuinka monta photocardia, mitkä arvottiin satunnaisesti ja mitkä tulivat POB-etuna. Kortti, jonka väitetään sisältyneen versioon, jossa sellaista ei koskaan ollut, on selvä varoitusmerkki. Tietokanta antaa myös mittakaavan: kirjatuissa versioissa on keskimäärin 3,3 photocardia laatikkoa kohden, ja 74 % niistä sisältää vähintään yhden satunnaisen tuotteen.
Itse myynti-ilmoitusta luetaan kuin asiakirjaa. Yksittäinen valokuva ilman kättä ja ilman tunnistettavaa taustaa ei todista mitään: se voi olla peräisin toiselta tililtä. Suuri varasto kortista, jonka tiedetään olevan harvinainen, on epätodennäköinen, koska sellaiset kortit tulevat esiin yksi kerrallaan. Ja myyjä, joka kieltäytyy lisäkuvasta reunasta tai kääntöpuolesta, kieltäytyy juuri siitä tarkistuksesta, joka maksaa vähän ja ratkaisee asian nopeasti. Tuo kieltäytyminen on jo vastaus.
- Pyydä myyjältä itse ottamaa kuvaa reunasta ja kääntöpuolesta.
- Suhtaudu varauksella suureen erään harvinaista korttia tavallisella hinnalla.
- Etsi kuvaa muualta: uudelleenkäytetty kuva löytyy usein toiselta tililtä.
- Tarkista pocabasesta, että mainitussa versiossa todella oli kyseinen photocard.
Usein kysytyt kysymykset
Onko photocardeissa virallinen hologrammi?
Ei ole. Kaikille photocardeille yhteistä turvamerkintää, sertifikaattia tai verkossa tarkistettavaa numeroa ei ole olemassa. Joissakin sarjoissa on kiiltävä lakka tai holografinen efekti, mutta se on suunnitteluratkaisu eikä takuu. Myyjä, joka puhuu aitoushologrammista, kuvaa koristetta. Vertailu saman sarjan korttiin on edelleen ainoa luotettava menetelmä.
Mistä tiedän, mitä photocardeja versio sisältää?
Pocabasen versiosivu luettelee sen sisällön: tuotetyypin, määrän, x/y-kaavan, satunnaisen arvonnan ja POB-merkinnän. Myös photocardien määrä laatikkoa kohden näytetään. Jos tarjottu kortti ei vastaa mitään tunnettua sisältöä kyseisessä versiossa, kysy myyjältä sen alkuperää ennen kuin maksat mitään.
Onko yksinään myytävä photocard aina väärennös?
Ei ole. Virallista photocardia ei alun perin myydä yksinään, mutta jokainen yksittäin liikkuva kortti on ensimmäisen ostajan albumista tai POB-edusta erottama. Yksittäinen jälleenmyynti on normaalia. Ratkaisevaa ei ole se, että kortti on yksin, vaan se, että alkuperäinen versio tai POB on olemassa ja vastaa sitä, mitä ilmoituksessa väitetään.
Mikä on epävirallinen tai fanien tekemä kortti?
Se on fanin eikä levy-yhtiön tekemä kortti. Se ei ole väärennös niin kauan kuin se myydään sellaisena, kun ilmoituksessa mainitaan unofficial tai fanmade ja hinta on sen mukainen. Ongelma alkaa, kun se esitetään virallisena. Näillä korteilla ei ole EAN-koodia eikä emoversiota, eikä niitä ole tietokannassa.
Mitä minun kannattaa kysyä myyjältä ennen ostamista?
Kolme asiaa: albumiversio tai POB, josta kortti on peräisin, kuva reunasta ja myyjän itse ottama kuva kääntöpuolesta. Reuna näyttää paksuuden ja leikkauksen laadun, kääntöpuoli näyttää typografian ja taustavärin. Vakavasti otettava myyjä vastaa muutamassa minuutissa. Kieltäytyminen näissä kolmessa kohdassa on riittävä syy luopua kaupasta.
